perjantai 23. marraskuuta 2018

Kototekoja - Ihanasti itse tehty

Sanna Suonpää-Kototekoja - ihanasti itse tehty




































Kirja saatu arvostelukappaleena Tammi Kustannusosakeyhtiöltä.



Tykkään kovasti erilaisista käsityökirjoista ja niitä löytyykin tuolta hyllystä jo useampia. Sainkin aiemmin syksyllä mieluisaa postia, kun postiluukusta tipahti blogisisareni Sannan kirja Kototekoja-ihanasti itse tehty. Ja ihanahan se on! Kuvat ovat kauniita ja kirjassa on paljon ohjeita ja inspiraatiota. 

"Siinä missä kotoilija vetää villasukat jalkaansa, rentoutuu ja nautiskelee, kototekoilija tekee. Kototekoilijan tapaa vain hyvin harvoin kotisohvalta istuskelemasta. - Ainakaan ilman kutimia tai virkkuukoukkua" 

Sanna Suonpää - Kototekoja-ihanasti itse tehty

Kirja on jaettu viiteen eri osa-alueeseen: Kaunista ylle, Ihana arki, inspiroiva juhla, Tyylikkäästi tallessa, Koti kauniiksi ja Ihanasti mukana. Ohjeita on eritasoisia, helpoista hieman enemmän vaativiin töihin.

Kirjan ohjeissa on käytetty luovasti erilaisia tekniikoita ja materiaaleja, myös ekologisuus on huomioitu kivasti ja kirjan lopussa onkin vinkkejä kestävään kototekoiluun. 

Itse ihastuin kovasti ohjeisiin, joissa oli käytetty nahkapaperia ja korkkikangasta, niitä ajattelinkin jossain vaiheessa kokeilla ja tehdä esimerkiksi säilytyspussukoita. Myös virkkausohjeet innostivat kovasti tekemään mm. lisää siivousliinoja. 

Sanna Suonpää - Kototekoja-Ihanasti itse tehty


Suosittelen kyllä tutustumaan kirjaan. Täältä löytyy varmasti vinkkejä ja inspiraatiota vaikka itse tehtyihin joululahjoihin. Ja kirja itsessään on ihana joululahjana jollekin kototekoilijalle! 

Ihanaa viikonloppua kaikille!


sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Vauvamuistoja talteen

Heippa!

Vauva-ajan muistojen tallentaminen on ollut minusta ihanaa ja myös tärkeää minulle. Olen halunnut tallentaa muistoja sekä tärkeistä hetkistä että ihan arkisista tilanteista. Valokuvia on kertynyt melkoinen määrä tässä yhdeksän kuukauden aikana ja niitä on mm. tulostettu vauvakirjaan ja kehitykseen on menossa myös aikamoinen määrä, jotta ne saadaan myös albumiin. Rakastan oikeita valokuvia ja minusta on ihana palata vanhoihin muistoihin valokuvien kautta. Puhelimesta ja tietokoneelta on toki helppo ja nopea palata muistoihin, mutta minusta oikeissa konkreettisissa valokuvissa on erilainen tunnelma, ja siitä minä pidän. Kehyksissä meillä onkin jo valokuvia R:n vauvakuvauksesta, jossa kävimme hänen ollessa pari päivää vajaa 1kk. Vauvakuvat otti ihana Tiina Heinola, jota voin todella suositella. Saimme lahjakortin vauvakuvaukseen hyvältä ystävältämme, yhdeltä R:n kummeista, lahjaksi ja olen ollut siitä todella kiitollinen ja onnellinen.

Lahjakortti Studio Tiina Heinola


Vauvakirjana meillä on Oot niin ihana-vauvakirja, jonne olen kirjoitellut talteen muistoja sekä tulostellut kuvia. Vauvakirjan mukana tulleiden sivujen lisäksi olen askarrellut kansioon myös omia sivuja, joihin mahtuu useampia kuvia ja muistoja talteen. Tämä on ihana tapa istua alas, leikata, liimata ja sommitella kuvia sivuille ja kirjoittaa ylös tapahtumia. Rentouttaa ja rauhoittaa. 
Ristiäislahjaksi R sai myös perinteisemmän vauvakirjan, jota olen myös täytellyt pikkuhiljaa.


Oot niin ihana-vauvakirja


Oot niin ihana, jalat ja kädet-sivu


Vauvakirjan lisäksi olen kirjoittanut R:n omaa päiväkirjaa, syntymäpäivästä lähtien on jokaiselta päivältä edes muutamalla lauseella kerrottu päivän tapahtumista, touhuista, uusista taidoista yms. Joka kuukausi olen myös kirjoittanut koosteen tyyliin "R 6kk" - pituuden ja painon, mitä on oppinut, mistä tykkää, mitä taitoja sillä hetkellä harjoitellaan, mistä jutuista ei niin tykkää ja muita tärkeitä hetkiä kuluneen kuukauden ajalta. Näihin on ollut jo nyt todella hauska palata, sillä omat muistikuvat varsinkin ensimmäisiltä kuukausilta ovat todella sumeat. Olo on kuin olisi elänyt sumussa, tiedän kyllä niiden asioiden tapahtuneen, mutten kuitenkaan muista niitä. Unenpuute kummasti sumentaa aivotoimintaa ja varsinkin muistia. Tämän päivittäminen on kyllä välillä yhtä salapoliisityötä, apuvälineinä puhelimella otetut valokuvat, whatsapp-keskustelut puolison/ystävien/vanhempieni kanssa toimivat usein apuna jos on sattunut jäämään monta päivää välistä päivittämättä. Nyt on onneksi tämänkin päivittämisestä tullut päivittäinen tapa sen myötä kun elämään on muutenkin tullut edes jonkinlainen etäisesti rutiinia muistuttava asia. Päiväkirjaa olen kirjoittanut Leuchtturmin A5-kokoiseen viivalliseen muistikirjaan. Muistikirjan olen ostanut ihanalta Sandyltä, Se Hämeenpuiston vihkokauppa, jo paljon ennen vauvan syntymää ja näin se sai vihdoin oikein hyvän käyttötarkoituksen.


Vauvan päiväkirja Leuchtturmissa

Vauvan päiväkirja Leuchtturmissa



Vauva-ajan muistoja on tallennettu myös muilla tavoin. Esimerkiksi R:n ristiäisvaatteet halusin ehdottomasti säästää ja halusin ne jollain tavalla myös esille enkä vain kaappiin tai laatikkoon säilöön. Niinpä Ikeasta tarttui mukaan paksu kehys, jonka väliin sain vaatteet kauniisti talteen ja näkyville. Toisen kehyksen nappasimme Ikeasta mukaamme R:n 6kk neuvolassa tekemälle värikylpytyölle, sillä siitä tuli mielestäni tosi hieno ja halusimme senkin esille.

Vauvan ristiäisvaatteet muistoksi

Miten te olette tallentaneet vauvamuistoja?

Ihanaa isänpäivän iltaa kaikille!

maanantai 21. toukokuuta 2018

Vauvan pajuneliöpeitto

Heippa!

Palaillaanpas blogin ääreen pitkästä aikaa. Täällä on vietetty vauva-arkea edelleen, joka tuo pientä lisähaastetta käsitöiden valmistumiseen, kuvaamiseen ja blogiin asti päätymiseen, mutta nyt vauva nukkuu (ainakin hetken..) ja mulla oli aikaa istahtaa alas. Postasin talvella pajuneliöpeiton paloista, jotka olivat vielä kesken ja mulla ajatuksena saada peitto valmiiksi ennen vauvan syntymää. No, toisinhan siinä kävi ja vain vajaa pari viikkoa postauksen jälkeen vauva jo syntyikin ja peittoprojekti jäi hetkeksi sivuun. Pikkuhiljaa siinä kaiken uuden opettelun keskellä palat kuitenkin valmistuivat, sain ne pääteltyä ja liitettyä yhteen. Kuvaamiseen menikin sitten taas hetki, kuvien koneelle siirtämiseen toinen hetki ja siihen että oli aikaa istahtaa alas päivittämään blogia kolmas hetki ja nyt ollaankin yhtäkkiä toukokuun loppupuolella ja ulkona on jo ihan kesä! Ja vauvakin yhtäkkiä jo 3,5kk vanha ja kasvanut hurjasti. 

Virkattu vauvan peitto, pajuneliö


Peitosta tuli kiva, vaikka yksi asia kyllä harmittaakin. Olen siis aloittanut näiden palojen virkkaamisen jo tosi kauan sitten, ja välillä peitto olikin keskeneräisenä ainakin vuoden odottelemassa vuoroaan. Jossain vaiheessa tajusin, että valkoinen lanka ei tule riittämään kaikkiin paloihin ja tilasin lisää. Vasta paloja siihen edelliseen postaukseen kuvatessa tajusin, että osa on erivärisiä. Osa valkoisesta langasta on ollut ihan puhtaan valkoista ja osa on tuollaista luonnonvalkoista. Hetken jo hulluuksissani mietin, että ostaisin kaikkia lankoja lisää ja tekisin paloista samanvärisiä, mutta totesin ettei peitto todennäköisesti valmistuisi koskaan, joten annoin asian olla ja paloja yhdistäessä laitoin aina joka toisen luonnonvalkoisen palan ja joka toinen on puhtaanvalkoinen. Kyllähän se häiritsee edelleen, mutta onneksi peitto tulee omaan käyttöön ja asiansa se ajaa noinkin vaikka ei nyt ihan täydellinen olekaan. Ja onpahan ainakin hyvää harjoitusta mun perfektionismilleni tällaisena. 

Pajuneliöistä virkattu peitto


Peitto on himpun verran pinnasänkyä pienempi, eli hieman alle 60cm x 120cm, tosin kunnolla pingottamalla varmaan saattaisi venyäkin sen verran, että kävisi päiväpeitoksi pinnasänkyyn. Paloja peitossa on yhteensä 45kpl. Peitto on virkattu Blend Bamboo langasta 3mm koukulla. 

Virkattu vauvan peitto


Aurinkoista maanantaita kaikille! 

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Hapsulaukku ja rusettiponnarit

Heippa!

Kevät taitaa vihdoin olla täällä, valoa, aurinkoa ja lämpöä on jo kovasti odoteltukin. On ihanaa päästä vaunuilemaan tuonne aurinkoon loskan ja vesisateen sijaan. Täällä on edelleen elelty vauvakuplassa ja käsitöitä ei ole ihan entiseen tapaan valmistunut. Jotain sentään olen saanut tehtyä jopa valmiiksi asti. Päästiin sunnuntaina juhlimaan synttäreitä ja tietysti ihanalle sankarille piti keksiä sopiva lahja, joten koukulle pääsi vaaleanpunainen hapsulaukku ja rusettiponnarit. 


Virkattu hapsulaukku lapselle
Kuva: Waldemar Dziok

Vaalenpunainen hapsulaukku lapselle

Virkattu hapsulaukku lapselle

Laukkuun löytyy Prinsessajuttu-blogista hyvä ohje. Otin ohjeesta mallia, mutta tein laukun kaksinkertaisesta Blend Bamboosta, joten muokkasin silmukkamääriä saadakseni haluamani kokoisen laukun. Ompelin laukkuun vetoketjun, jotta sisältö pysyy tallessa kovemmassakin menossa. 

Tein laukun kaveriksi vielä muutaman rusettiponnarin harmaasta puuvillalangasta. Nämä on kivoja, nopeita ja helppoja virkata. Myös näihin on ohje Prinsessajuttu-blogissa. Tein nämäkin omilla silmukkamäärillä, tällä kertaa kahden kokoisia. 

Virkatut rusettiponnarit


Myös paju-neliöistä virkkaamani peitto edistyy, sain kaikki palat virkattua ja pääteltyä ja osan olen jo yhdistänytkin, joten siitä tulossa päivitystä kunhan saan valmiiksi asti.

Ihanaa aurinkoista tiistaita kaikille!


perjantai 23. helmikuuta 2018

Hän on täällä ♥

Heippa!

Niinhän siinä kävi, että edellisen postauksen peitto ei ehtinyt valmistua ennen kuin pieni poikamme syntyi. ♥ Blogihiljaisuus saattanee jatkua vielä tovin, että saamme arjen täällä kotona pyörimään. 



Ihania, aurinkoisia talvipäiviä kaikille! ♥

maanantai 29. tammikuuta 2018

Valmistautumista ♥


Virkattu pajuneliö


Tammikuu alkaa olla lopuillaan ja täällä aletaan elellä jännittäviä aikoja sillä äitiysloman alkuun on enää muutama päivä. Ei enää montaa viikkoa jäljellä ja meitä on kahden sijaan kolme. ♥ Täällä on käsitöiden rintamalla valmistunut aika paljon minikokoisia asioita viime aikoina, joita ajattelin teillekin hieman esitellä. Aloitan näillä peitoilla, koska vauvan peitot on ♥. 

Pajuneliö Blend Bamboo

Pajuneliö Blend Bamboo

Hillityn värinen virkattu peitto on syntymässä pajuneliöistä ja Blend Bamboo langasta. Toivon kovasti saavani peiton valmiiksi ennen pikkuisen syntymää, onneksi tässä on vielä hetki aikaa virkkailla. 


Neulottu vauvan peitto

Neulottu vauvan peitto neliöistä

Tämä neulottu peitto me ollaan itseasiassa tehty yhdessä. Tämä on ollut valmiina jo pitkään, odotellut vain käyttäjänsä saapumista ja toiminut samalla tietynlaisena haavepeittona, johon on kudottu joukkoon paljon toivoa, uskoa ja rakkautta. Tässä lankana Dropsin Baby Merino. 

Viime syksy oli blogissa kovin hiljainen ja osaltaan sitä selittää tämä pian syntyvä pikkuinen. Pitkään olin aivan äärettömän väsynyt ja päivät meni töissä käydessä ja illat nukkuessa, jotta jaksoi taas aamulla herätä töihin. Väsymyksen lisäksi bloggaamista vaikeutti myös koko syksyn vaivanneet kovat päänsäryt, jolloin ei kyllä koneella puuhastelu juurikaan innostanut. Pahimmalta pahoinvoinnilta sentään olen säästynyt, selvisin vain muutaman viikon etovalla ololla, mutta oksentanut en ole kertaakaan. Nyt olen ollut pari viikkoa kotona rauhoittelemassa supistuksia ja koittanut saada pidettyä verenpaineet kurissa. Nyt on ollut aikaa ja energiaakin tehdä keskeneräisiä töitä valmiiksi ja valmistautua rauhassa tulevaan. Blogissa luvassa siis ainakin vauvanhuuruisia käsitöitä. 

Minulla on sellainen olo, että tästä vuodesta on tulossa aika huikea. ♥ 
Miten sinun vuotesi on lähtenyt käyntiin? 


tiistai 2. tammikuuta 2018

Joulun villasukat

Heippa!

Joulu on ohi ja uusi vuosikin jo vaihtunut. Täällä vietettiin melko tehokasta some-lomaa samalla kun lomailin muutenkin. Joulusta minulla ei poikkeuksellisesti taida olla edes yhtään valokuvaa. Vietimme joulun perheen ja läheisten kanssa hyvin syöden, pelaillen ja jutellen. Oikein mukava joulu siis. Palaan kuitenkin jouluun vielä sen verran, että esittelen nämä jouluksi valmistuneet villasukat. Kyllähän näitä hyvin voi vieläkin käyttää vaikka melko jouluisen väriset ovatkin.

Jouluiset Anelmaiset

Näiden jouluisten Anelmaisten tekoon menikin sitten aikaa enemmän kuin kehtaa edes myöntää. Näidenhän piti valmistua jo edelliseksi jouluksi, mutta sairastelun ja kaiken muun takia toinen sukka jäi roikkumaan ja sain nämä valmiiksi vasta täksi jouluksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan kuitenkin, eikö?

Jouluiset Anelmaiset

Tykkään sukista kovasti, vaikka mallina nämä Anelmaiset eivät olleetkaan lempisukkani tehdä. En tiedä miksi, mutta jokin näiden tekemisessä tuotti hankaluuksia noin ajatuksen tasolla. Käytännössä melko helpot tehdä eikä suuria murheita aiheuttaneet, mutta jostain syystä tekeminen oli kovin vaikeaa. Voi olla, että olin jo ehtinyt aiheuttaa olon itsekin "pitää saada valmiiksi"-ajattelulla, jolloin tuntuivat työläämmiltä, en tiedä. Lopputulokseen olen joka tapauksessa tyytyväinen ja sain jouluksi ihanat sukat. 

Uusi vuosi on täällä ja siitä tuleekin varmasti jännittävä ja tuo mukanaan paljon uutta. Lupasin jo aiemmin ja lupaan nytkin, että palaan asiaan ihan lähipäivinä. Olen tässä koittanut vähän hahmotella tätä vuotta myös blogin osalta, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa en ole tehnyt, enkä aio ottaa suuria paineita bloginkaan osalta. Aion noin muutenkin kiinnittää huomiota siihen etten vaatisi itseltäni niin kovasti ja keskittyisin nauttimaan hetkestä ja olemaan murhetimatta asioista. 

Ihanaa tätä vuotta kaikille! Miten teidän vuosi on alkanut? Oletko tehnyt jotakin uuden vuoden lupauksia?